Erstelle eine Website wie diese mit WordPress.com
Jetzt starten

Meseta, Sahagún & die erste Blase – Meseta, Sahagún ja ensimmäinen rakko

Ich sitze in meinem Hotelzimmer in León und genieße den wohlverdienten freien Tag. León gefällt mir von den größeren Städten am Camino bisher am besten: die Kathedrale ist wunderschön, aber auch die lebhafte, entspannte Atmosphäre in der Stadt mit vielen kleinen „Plazas“ voller Kaffees und Restaurants! Vielleicht liegt es zum Teil aber auch an dem immer sommerlicher werdenden Wetter.

Der heutige Pausentag war für meine Füße mehr als notwendig. Ich hatte sie vor ein paar Tagen nämlich ziemlich überfordert, indem ich an nur einem Tag ganze 40 km im brennenden Sonnenschein durch die Meseta wanderte. Das nur, weil ich in Sahagún eine ganz bestimmte Herberge erreichen wollte. Die 40 km waren für meine Füße eindeutig zu viel: am Abend entdeckte ich die erste Blase am rechten mittleren Zeh. Gott sei Dank klein und mit Blasenpflaster gut behandelbar.

Trotz der Blase hat sich der Marsch ausgezahlt. Die Herberge im Benediktinerkloster und vor allem die Brüder sind ausgesprochen gastfreundlich und nett. Am Nachmittag gab es einen moderierten Pilgerkaffee, bei dem wir anhand Symbolkarten miteinander ins Gespräch kamen. Danach gab es eine spanisch-englische Pilgermesse mit Pilgersegnung in der kleinen Kapelle des Klosters. Und schließlich wurde gemeinsam gegessen: wir alle leisteten unseren Beitrag und besorgten im benachbarten Supermarkt etwas zum Teilen. Die Brüder waren unheimlich herzlich und auch ökumenisch offen: auch ich als evangelische Pfarrerin fühlte mich mehr als willkommen.

Ansonsten gibt es nur ein Wort für die vergangenen Tage: Meseta. Die Bezeichnung kommt aus dem spanischen Wort „mesa“, „Tisch“, und bezeichnet eine flache Hochebene von mindestens 100 km, die landschaftlich wenig Abwechslung bietet. Felder links und rechts und hin und wieder ein Baum. Immer dasselbe. Anfangs fand ich es wunderschön und beruhigend, auch die befürchtete 17-km-Strecke ohne Möglichkeit zur Einkehr habe ich gut geschafft. Nur: nach ein paar Tagen wird es bedrückend und langweilig, immer nur geradeaus zu gehen, im brennenden Sonnenschein. Es war für mich in den letzten 2 Tagen ehrlich gesagt schwer, mich zum Weitergehen zu motivieren. Ich freue mich schon auf die Berge nach León!

Hier in León freue ich mich über das, was am Camino zum Schönsten gehört. Gestern z.B. setzte ich mich nach dem Ankommen in ein Kaffeehaus vor der Kathedrale. Es hat keine Minute gedauert, bis Pilger*innen auftauchten, die ich vom Anfang des Weges kannte und zwischendurch aus den Augen verloren hatte. Und schon wurde es eine gesellige Runde! Genauso ging es heute weiter. Das ist Camino!

P.S. in Sahagún hatte ich die Hälfte geschafft. Und ab León sind es „nur mehr“ 310 km nach Santiago!

Istun hotellihuoneessa Leónissa ja nautin ansaitusta vapaapäivästä. Pidän Leónista tähänastisista kaupungeista eniten: kuvankauniista katedraalista ja muista rakennuksista, mutta myös eläväisestä ja rennosta tunnelmasta kaupungin monilla aukioilla ja kaduilla! Ehkä aina vaan kesäisemmallä säälläkin on osuutta asiaan.

Tämänpäiväinen tauko oli jaloilleni enemmän kuin tarpeen. Rasitin niitä nimittäin muutama päivä sitten aivan liikaa kävelemällä kerralla 40 km polttavassa auringonpaisteessa Mesetan läpi – vain päästäkseni tiettyyn majataloon Sahagúnissa. Etappi oli jaloilleni liikaa: löysin illalla oikeasta keskivarpaasta ensimmäisen rakkoni. Onneksi pienen ja rakkolaastarilla hyvin hoidettavan.

Rakosta huolimatta pitkä marssi kannatti. Majatalo oli benediktiiniläisluostarissa ja sitä ylläpitävät veljet ovat ylitsevuotavan ystävällisiä ja ihania. Iltapäivällä oli „pyhiinvaeltajakahvila“, jossa tutustuimme toisiimme symbolikorttien avustuksella. Sen jälkeen oli pieni jumalanpalvelus kappelissa, jonka lopuksi meidät vaeltajat siunattiin. Lopuksi söimme yhdessä illallisen, jota varten meistä jokainen kävi hakemassa lähikaupasta ruokaa jaettavaksi. Veljien vieraanvaraisuus ja ekumeeninen avoimuus oli omaa luokkaansa: minä luterilaisena pappina sain tuntea itseni enemmän kuin tervetulleeksi.

Muuten viime päiviä kuvaa yksi ainoa sana: Meseta. Nimitys tulee espanjan kielen sanasta „mesa“, „pöytä“. Maisema on tasainen kuin pöytä, toista sataa kilometriä. Ylänköalue ilman vaihtelua: oikealla ja vasemmalla peltoja, siellä täällä puu. Aluksi pidin siitä, maisema oli kaunis ja jotenkin rauhoittava. Selvisin pelätystä 17-km taukopaikattomasta pätkästäkin mainiosti. Muutaman päivän jälkeen kulku paahtavassa auringonpaisteessa kuitenkin alkoi painaa ja tylsistyttää. Viimeisten parin päivän aikana minun oli jo vaikeaa motivoida itseäni kävelemään. Odotan kovasti vuoria Leónin jälkeen!

Ja Leónissa nautin eräästä caminon parhaista puolista. Eilen esim. istahdib kaupunkiin tultuani kahvilaan katedraalin kupeessa. Ei kestänyt minuuttiakaan, kun paikalle ilmestyi kanssavaeltajia, joihin olin tutustunut jo alkumetreillä ja jossain vaiheessa kadottanut silmistä. Ja kohta pöydän ääressä istui sekalainen seurakunta. Tänään sama jatkui. Sellainen on camino!

P.S. Sahagunissa ohitin reitin puolivälin! Ja Leónista on „enää“ n. 310 km Santiagoon!

Werbung

Veröffentlicht von Anne Tikkanen-Lippl

Finnin, in Österreich zu Hause, seit 20 Jahren glücklich verheiratet und Mutter von 2 Söhnen, Pfarrerin. Bürgerin zweier Welten und am Weg. ~~~ Suomessa syntynyt ja kasvanut, koti Itävallassa. 20 vuotta onnellisesti naimisissa ja 2 pojan äiti, pappi. Kahden maan kansalainen ja matkalla.

2 Kommentare zu „Meseta, Sahagún & die erste Blase – Meseta, Sahagún ja ensimmäinen rakko

Kommentar verfassen

Trage deine Daten unten ein oder klicke ein Icon um dich einzuloggen:

WordPress.com-Logo

Du kommentierst mit Deinem WordPress.com-Konto. Abmelden /  Ändern )

Twitter-Bild

Du kommentierst mit Deinem Twitter-Konto. Abmelden /  Ändern )

Facebook-Foto

Du kommentierst mit Deinem Facebook-Konto. Abmelden /  Ändern )

Verbinde mit %s

%d Bloggern gefällt das: