Allein?? Niemals! – Yksin?? Ei koskaan!

Heute war für mich ein bisschen wie ein neuer Beginn meiner Pilgerreise: lernen, allein auf dem Weg zu sein. Gestern machte ich nach 7 Wandertagen mit meiner Freundin einen freien Tag in Logroño, der Hauptstadt der Region La Rioja. Ich hätte es nicht geglaubt, aber mein Körper hat es dringend zur Erholung gebraucht. Erste Anzeichen sind spürbar: Taubheitsgefühle im rechten großen Zeh. Ein Nerv ist wohl beleidigt…

Heute morgen ist meine Freundin mit dem Bus nach Madrid gefahren, und von dort mit dem Flugzeug weiter nach Hause. Ich bin allein weiter gewandert, gleich einmal 29km nach Nájera. Ich bin überrascht, wie gut es gelaufen ist. Ich war sehr flott, schon um 14:00 in der Herberge. Ich bin am Anfang lange Strecken mit einem Salzburger und mit einem Israeli gewandert – einem Juden auf dem katholischen Pilgerweg! Dann wieder lange allein, zum Schluss wieder gemeinsam mit einem anderen.

Die große Überraschung: ich glaubte schon, ich würde irgendwo allein essen gehen, und landete letztendlich in einem Lokal in einer Runde von ca. 10 Pilger*innen aus den unterschiedlichsten Ländern. Die heutige Erkenntnis: allein auf dem Weg zu sein heißt letztendlich auch, offen zu sein für Begegnungen! Auf dem Jakobsweg ist man/frau niemals allein .

************

Tänään caminoni alkoi eräällä tavalla uudestaan: oli aika oppia kulkemaan tiellä yksin. Eilen pidin ystäväni kanssa 7 vaelluspäivän jälkeen vapaapäivän Logroñossa, La Riojan alueen pääkaupungissa. En olisi uskonut, mutta kehoni tarvitsi ehdottomasti lepoa. Ekat oireet alkavat näyttäytyä: tunnottomuutta oikeassa isovarpaassa. Joku hermo on varmaankin jumissa…

Tänä aamuna ystävättäreni lähti bussilla Madridiin ja sieltä lentäen kotiin. Minä jatkoin matkaa yksin, heti kättelyssä 29 km Nàjeraan. Olin yllättynyt, miten hyvin kaikki meni. Olin nopea, jo klo 14 majatalossa. Aluksi vaelsin pitkään kahden miehen kanssa: salzburgilaisen ja israelilaisen miehen (juutalainen katolisella pyhiinvaelluksella!). Sitten taas pitkään yksin, lopuksi taas toisen kanssa.

Suuri yllätys: luulin jo, että joudun syömään tänään yksin, mutta istuin loppujen lopuksi n. 10 muun vaeltajan kanssa ison pöydän ääressä puhumassa kaikesta maan ja taivaan välillä. Tämän päivän oivallus: yksin vaeltaminen tarkoittaa myös sitä, että on avoin kohtaamisille! Caminolla ei koskaan ole yksin.