Erstelle eine Website wie diese mit WordPress.com
Jetzt starten

Halbzeit – Puoliaika

Meine Zeit in Costa Rica nähert sich der Halbzeit. 2,5 Wochen liegen hinter mir, in 3 Wochen fliege ich nach Hause. Ich habe schon einiges erlebt und habe noch viel vor mir. Interessanterweise bin ich bald auch ziemlich genau in der Halbzeit des Sabbaticals angekommen: ich blicke auf ein erfülltes halbes Jahr zurück und freue mich auf die kommenden Monate. Eine geschenkte Zeit, für die ich dankbar bin.

Die letzten Wochen waren ganz klar zweigeteilt: Montags bis Freitags Arbeit im Pflegeheim und danach noch Spanisch-Unterricht. Für mehr war weder Zeit noch Kraft. Am Wochenende dann Ausflüge in die wunderschöne Natur Costa Ricas.

Im Pflegeheim hat sich auch etwas wie Alltag eingestellt, auch ein paar Routinen. Immer noch arbeite ich die meiste Zeit in der Wäscherei, doch ein Fixpunkt ist auch das Mittagessen: ich helfe einigen Bewohnerinnen beim Essen und komme so auch in Kontakt mit ihnen. Sowohl die Mitarbeiter*innen als auch Bewohner*innen haben mich herzlich aufgenommen und sind auch geduldig mit meinem Spanisch. Unglaublich, dass nächste Woche schon die letzte Arbeitswoche sein wird.

Das tut mir umso mehr leid, weil ich diese Woche seit Montag pausieren musste. Drei junge Mitvolontär*innen, die im selben Haus wohnen, hatten am Sonntag Kontakt mit einem Covid19-Positiven, und mit einer davon arbeite ich gemeinsam im Pflegeheim. Obwohl ich nicht mal Kontakt mit dem Infizierten hatte, hat die Organisation entschieden, dass es zum Schutz des Pflegeheims besser ist, wenn auch ich diese Woche nicht mehr hingehe. Offiziell müsste ich wohl nicht in Quarantäne (in Österreich als 3x Geimpfte und Genesene schon gar nicht), aber die Organisation wollte, dass auch ich ein paar Tage zu Hause bleibe. Jetzt bin ich gespannt, was geschieht, weil eine von den dreien sich heute Morgen tatsächlich positiv getestet hat. Alle drei übersiedeln heute in ein Hotel und wir Restlichen hoffen, dass wir gesund bleiben. Da ich seit Montag streng Abstand zu ihnen gehalten habe, hoffe ich, verschont zu bleiben und auch nicht lange in Quarantäne zu müssen.

Vor allem auch, weil ich mich schon auf das nächste Wochenendabenteuer freue: auf die Reise nach Tortuguero an der Karibikküste. Es ist ein kleines Dorf in einem Naturschutzgebiet und einem Gebiet, wo Riesenschildkröten ihre Eier ablegen. Costa Rica hat eine wunderbare Natur!

Die beiden letzten Wochenenden waren ebenfalls erfüllt von Erlebnissen und Eindrücken. Am ersten Samstag fuhr ich mit dem Bus in das 2 Stunden entfernte Puntarentas an der Pazifikküste, um den Ozean zu begrüßen. Am Sonntag machte ich eine organisierte Tagestour mit einer Reisegruppe zu drei verschiedenen Destinationen: 1. eine Kaffeeplantage, in der wir in allen Einzelheiten in die Entstehung des Kaffees eingeführt wurden. 2. der immer noch hochaktive Vulkan Poas (letzter Ausbruch 2017), der sich zunächst nur in eine Wolkendecke hüllte, uns dann aber doch einen kleinen Einblick in den Krater gewährte. 3. La Paz Waterfalls, ein Reservat für aus unterschiedlichsten Gründen evakuierte costaricanische Tiere (habe mein erstes Faultier gesehen!) und ein kleines Stück Regenwald mit 5 schönen Wasserfällen.

Am vergangenen Wochenende war ich dann in dem wunderschönen Nationalpark Manuel Antonio an der Pazifikküste, wo es angeblich die schönsten Strände Costa Ricas gibt. Und es war tatsächlich paradiesisch: wunderschöne Strände und ein tolles Stück Regenwald mit Tieren wie Affen, Leguane, Faultiere, Vögel und vieles mehr. Fotos von meinen Ausflügen findest du weiter unten. Costa Ricas Natur ist wirklich beeindruckend: so viele Klimazonen auf kleinem Fleck und eine unglaublich reiche Tier- und Pflanzenwelt.

Nun hoffe ich, dass Covid es mir erlaubt, auch die restliche Zeit gut zu nützen: dass ich nächste Woche arbeiten und Costa Rica noch besser kennenlernen kann. Und dass ich meine Spanischkenntnisse noch weiter verbessern kann. Denn ja, ich kann mich schon langsam besser verständigen, bin aber gerade in der Phase, wo ich meine vielen Fehler erkenne, sie aber nicht so schnell korrigieren kann…

Dass Covid auch hier mitmischen wird, war von vornherein klar. Ist ja überall so. Bin ja schon dankbar, dass so viel möglich ist.

Aikani Costa Ricassa alkaa olla puolessa välissä. Takana on jo 2,5 viikkoa, 3 viikon päästä lennän kotiin. Olen kokenut paljon, mutta paljon on vielä nähtävää. Miltei puolessavälissä on sapattivuotenikin: takana on täyteläiset puoli vuotta, odotan ilolla tulevaa. Lahjaksi saatua aikaa, josta olen kiitollinen.

Nämä viikot jakautuvat selvästi kahteen osaan: työpäiviin vanhainkodissa sekä niiden jälkeisiin espanjan tunteihin (enempää ei olisi jaksanutkaan) ja viikonloppuisiin retkiin Costa Rican kauniiseen luontoon.

Vanhainkodissa on alkanut jo jonkinlainen arki, rutiinejakin on syntynyt. Vieläkin työskentelen suurimman osan ajasta pesulassa. Toiseksi rutiiniksi on tullut auttaa asukkaita syömisessä. Sekä työntekijät että asukkaat ovat ottaneet minut sydämellisesti vastaan ja ovat myös kärsivällisiä espanjani suhteen. Uskomatonta, että ensi viikko on jo viimeinen työviikko.

Olen siitä erityisen pahoillani siksi, koska joudun pitämään tämän viikon taukoa, maanantain jälkeen. Kolme nuorta vapaaehtoista, jotka asuvat samassa talossa kuin minä, altistuivat sunnuntaina koronavirukselle. Yksi heistä on kanssani töissä vanhainkodissa. Vaikka itse en ole altistunutkaan, organisaatiomme päätti, että on parempi, jos minäkään en tällä viikolla enää mene sinne, kaiken varalta. Virallisesti minun ei tarvitse jäädä karanteeniin (esim. Itävallassakaan 3x rokotettujen ei enää muutenkaan tarvitse), mutta vaihtojärjestön pyynnöstä jäin muutamaksi päiväksi kotiin. Saa nähdä, mitä nyt seuraa, sillä yksi heistä teki tänä aamuna positiivisen kotitestin. Kaikki kolme muuttavat tänään hotelliin karanteeniin ja me loput toivomme, että pysymme terveinä. Koska olen maanantaista lähtien pitänyt tiukasti turvavälistä kiinni ja kulkenut talossa maski päässä, toivon, että säästyn enkä joudu pitkään karanteeniin.

Siksikin, että odotan jo kovasti ensi viikonlopun seikkailua: matkaa Tortugueroon Karibian rannikolle. Tortuguero on pieni kylä keskellä luonnonsuojelualuetta. Eräs iso kilpikonnalaji tulee sinne munimaan. Costa Rican luonto on uskomaton!

Kaksi ensimmäistä viikonloppua olivat nekin täynnä uusia kokemuksia. Ensimmäisenä lauantaina matkustin bussilla 2 tunnin päähän Puntarenas-nimiseen kaupunkiin Tyynenmeren rannalla, tervehtimään merta. Sunnuntaina osallistuin päivän retkelle yhteensä kolmeen kohteeseen: 1. Kahviplantaasi, jossa opin kaikki yksityiskohdat kahvin valmistuksesta. 2. Edelleen aktiivinen tulivuori Poas (viimeksi purkautunut vuonna 2017), joka ensin piiloutui sumun taakse, mutta näyttäytyi kuitenkin lopulta vähän. 3. La Paz Waterfalls, reservaatti milloin mistäkin syystä evakuoiduille costaricalaisille eläimille (näin ekan laiskiaiseni!) ja palanen sademetsää, jossa oli 5 kaunista vesiputousta.

Viime viikonloppuna olin vuorostaan kauniissa luonnonpuistossa nimeltään Manuel Antonio,  Tyynenmeren rannalla. Sieltä löytyvät kuulemma Costa Rican kauneimmat rannat. Voin todistaa sen olevan kuin paratiisi: satumaisen kauniit rannat ja hieno sademetsä, josta löytyy apinoita, leguaaneja, laiskiaisia, lintuja ja paljon muita eläimiä. Kuvia retkiltäni löytyy suomenkielisen tekstin yläpuolelta. Costa Rican luonto on uskomaton: monta eri ilmastotyyppiä pienellä alueella ja rikas eläin- ja kasvimaailma.

Nyt toivon, että korona sallii minun nauttia seuraavistakin viikoista: että voin ensi viikolla mennä vielä töihin ja tutustua Costa Ricaan vielä paremmin. Ja että voin vielä parannella espanjan taitojani. Sillä kyllä, pystyn kommunikoimaan jo paremmin, mutta olen juuri siinä vaiheessa, jossa huomaan monet virheeni, mutta en osaa hetkessä korjata niitä.

Että korona tulee täälläkin sekoittamaan pakkaa, oli jo etukäteen arvattavissa. Siihen on totuttu. Olen joka tapauksessa kiitollinen, että näinkin paljon on mahdollista.

Veröffentlicht von Anne Tikkanen-Lippl

Finnin, in Österreich zu Hause, seit 20 Jahren glücklich verheiratet und Mutter von 2 Söhnen, Pfarrerin. Bürgerin zweier Welten und am Weg. ~~~ Suomessa syntynyt ja kasvanut, koti Itävallassa. 20 vuotta onnellisesti naimisissa ja 2 pojan äiti, pappi. Kahden maan kansalainen ja matkalla.

4 Kommentare zu „Halbzeit – Puoliaika

  1. Moi! Mielenkiintoista oli lukea taas kuulumisiasi. Nopeasti aika kuluu! Voihan Korona, toivotaan, ettei se enempää vaikuta sinun loppuviikkoihin siellä! Komeita kuvia retkiltäsi, upeita maisemia ja kahvikin varmasti maistuvaa 😋 Take care❣️

    Gefällt 1 Person

Kommentar verfassen

Trage deine Daten unten ein oder klicke ein Icon um dich einzuloggen:

WordPress.com-Logo

Du kommentierst mit Deinem WordPress.com-Konto. Abmelden /  Ändern )

Twitter-Bild

Du kommentierst mit Deinem Twitter-Konto. Abmelden /  Ändern )

Facebook-Foto

Du kommentierst mit Deinem Facebook-Konto. Abmelden /  Ändern )

Verbinde mit %s

%d Bloggern gefällt das: