Erstelle eine Website wie diese mit WordPress.com
Jetzt starten

Kurskorrekturen – Suunnitelman muutoksia

Die Woche nach Taizé hatte es in sich. Es war vieles drin, von einem dreitägigen Krankenhausaufenthalt mit meinem jüngeren Sohn (zu einer geplanten Operation) bis zum Probenwochenende des Chors. Nebenbei war ich hektisch damit beschäftigt, einen der beiden Höhepunkte meines Sabbatjahres zu planen: 4 Wochen Volontärarbeit in einem Seniorenheim in Costa Rica im November. Die fixe Bestätigung dafür kam recht spät, erst während der Taizé-Woche, und so musste ich mich nun dringend um die Flüge, Versicherungen, Impfungen etc. kümmern. Innerlich war ich schon richtig gestresst, die Zeit schien mir recht knapp zu werden. Irgendwie war es mir gar nicht mehr wohl bei dem Gedanken, schon so bald wegzufliegen. Auch der Gedanke, erst mitten im Advent wieder zu Hause zu sein, gefiel mir gar nicht mehr: es wäre doch so schön, einmal die Adventzeit so richtig zu genießen! Sonst ist es ja gerade dann so arbeitsintensiv.

Und doch machte ich weiter. Ich hatte schon den Flug gebucht, als ich den Rückzieher machte. Der Auslöser war die anfängliche Schwierigkeit, eine geeignete Reiseversicherung zu finden (für Costa Rica gibt es aufgrund von Covid-Virusvarianten eine Reisewarnung). Nicht, weil ich als Genesene und doppelt Geimpfte mir Sorgen um meine Gesundheit machen müsste, sondern: auf einmal begann ich, über Alternativen nachzudenken. Warum muss es eigentlich November sein? Warum nicht zum Beispiel Februar? Vielleicht ist die Situation dann schon anders. Bisher war ich von der fixen Idee ausgegangen, dass meine beiden großen Sabbatical-Highlights gut auf das Jahr aufgeteilt sein müssten, auch um die Familie zu entlasten. Aber… warum nicht anders?

Als der Gedanke der Verschiebung aufkam, bekam ich auf einmal wieder Luft. Alles entspannte sich. Jetzt im Herbst so richtig Zeit zu haben, den Advent mit Familie in Ruhe genießen zu können und schon rechtzeitig vor Weihnachten nach Finnland fliegen zu können: das war es, was ich wollte. Und dann, im neuen Jahr: Costa Rica! Darauf freue ich mich schon.

Was ich aus dem ganzen gelernt habe? Auf das Herz hören und gerade in diesem Jahr keinen Stress haben. Ich HABE Zeit. Immer wieder auch Mut haben, Pläne zu ändern und einen anderen Weg zu gehen, als ursprünglich geplant. Manchmal tut eine Kurskorrektur gut.

****************************

Taizé-viikkoni jälkeen elämä jatkui täyttä vauhtia. Päivät olivat täynnä, kolmepäiväisestä sairaalareissusta kuopukseni kanssa (suunniteltu silmäleikkaus!) viikonlopun kahden päivän kuoroharjoituksiin. Samalla yritin hektisesti järjestellä sapattivuoteni toista kohokohtaa: 4 viikon vapaaehtoistyörupeamaa Costa Ricassa, marraskuussa. Lopullinen vahvistus paikastani tuli myöhään, vasta Taizé:ssä ollessani, joten nyt minulla oli todellinen kiire saada lennot varattua ja vakuutukset, rokotukset ym. kuntoon. Olin sisäisesti jo miltei stressaantunut, aika ei tuntunut millään riittävän. Jotenkin en ollenkaan enää ollut valmis lähtemään matkaan niin pian. Sitä paitsi ajatus siitä, että tulisin vasta kesken adventin ajan kotiin, tuntui ikävältä: olisi niin kiva saada kerrankin nauttia adventista kunnolla. Muulloinhan se on papin vuoden kiireisintä aikaa.

Silti jatkoin selvittelyjäni. Olin jo varannut lennon, kun vihdoin painoin jarrua. Viimeinen piste oli vaikeus löytää sopivaa matkavakuutusta, joka korvaisi myös koronaan liittyvät kulut (Costa Ricaa koskee matkavaroitus, koska siellä lienee virusvariantteja). Syy ei kuitenkaan ollut huoli terveydestä, olenhan parantunut ja kaksi rokotusta saanut. Vakuutusasiankin olisin saanut kuntoon. Syy oli, että aloin miettiä vaihtoehtoja. Miksi minun on lähdettävä jo marraskuussa? Miksi ei esimerkiksi helmikuussa? Ehkä tilanne on silloin jo erilainen. Olin tähän asti lähtenyt siitä, että vapaavuoteni kaksi kohokohtaa on sijoitettava tarpeeksi kauas toisistaan, myös perheen kannalta. Mutta… miksi en voisi muuttaa suunnitelmia?

Kun aloin miettiä matkan siirtämistä, pystyin yhtäkkiä hengittämään vapaammin. Stressi katosi, rentouduin. Tajusin, mitä haluan: saada nyt syksyllä aikaa, nauttia adventista kaikessa rauhassa, lähteä Suomeen kaikessa rauhassa ennen joulua. Ja sitten, uuden vuoden puolella: Costa Rica! Kaikki loksahti paikoilleen.

Mitä tästä taas kerran opin? Miten tärkeää on kuunnella sydämen ääntä, ja juuri tänä vuonna välttää stressiä. Minulla ON aikaa. Ja että välillä on hyvä olla rohkea ja vaihtaa kurssia, muuttaa suunnitelmia ja uskaltautua poikkeamaan alun perin mietityltä tieltä. Uusi reitti voi olla paljon parempi.

Werbung

Veröffentlicht von Anne Tikkanen-Lippl

Finnin, in Österreich zu Hause, seit 20 Jahren glücklich verheiratet und Mutter von 2 Söhnen, Pfarrerin. Bürgerin zweier Welten und am Weg. ~~~ Suomessa syntynyt ja kasvanut, koti Itävallassa. 20 vuotta onnellisesti naimisissa ja 2 pojan äiti, pappi. Kahden maan kansalainen ja matkalla.

6 Kommentare zu „Kurskorrekturen – Suunnitelman muutoksia

  1. Es erfordert auch viel Mut, einen bereits eingeschlagenen Weg zu ändern. Und Einsicht. Vielleicht hat auch ein Nachwirken der Stimmung von Taizé geholfen, ein Ort wo die Uhren einfach langsamer gehen. Möge es ein wunderbarer Herbst für dich werden, der langsam in einen beschaulichen Advent hinübergleitet und dann Weihnachten in Finnland- wie schön! Alles Gute!

    Gefällt mir

Kommentar verfassen

Trage deine Daten unten ein oder klicke ein Icon um dich einzuloggen:

WordPress.com-Logo

Du kommentierst mit Deinem WordPress.com-Konto. Abmelden /  Ändern )

Twitter-Bild

Du kommentierst mit Deinem Twitter-Konto. Abmelden /  Ändern )

Facebook-Foto

Du kommentierst mit Deinem Facebook-Konto. Abmelden /  Ändern )

Verbinde mit %s

%d Bloggern gefällt das: