Erstelle eine Website wie diese mit WordPress.com
Jetzt starten

Tag 1 – Päivä 1

An einem Mittwoch ohne Wecker aufstehen, in aller Ruhe eine Runde joggen und dann mit dem Jüngsten in den Tiergarten Schönbrunn gehen? Auf einmal geht es. Und es fühlt sich an wie ein ganz normaler freier Tag: gut. Das es jetzt ein Jahr lang (fast) jeden Tag möglich ist, habe ich noch nicht kapiert. Das dauert wohl noch.

Gestern noch ein letzter Arbeitstag, ein Besuch im Hospiz, letzte Mails, letzte Besprechungen und vor allem ein total chaotisches Arbeitszimmer. Ich habe die Gelegenheit genutzt, haufenweise alte Ordner zu leeren und auszumisten. Ich wollte reinen Tisch machen, genug Platz für unseren Pfarramtskanditaten – und mir selbst auch. Viele „Altlasten“, die niemand mehr braucht, durften ins Altpapier wandern. Irgendwie bereinigend auch für mich selbst. Und ich hab es geschafft, noch rechtzeitig vor Mitternacht. Das Büro war fertig und ich habe sogar an eine Abwesenheitsnotiz in der Mailbox und an die Handy-Sprachbox gedacht.

Wie wird es mir wohl gehen, wenn nächste Woche die Schulen anfangen und alle anderen arbeiten gehen? Bekomme ich schlechtes Gewissen? Was macht der leere Kalender mit mir? Falle ich in eine Art Loch? Das werde ich sehen. Jetzt genieße ich nur – und staune über die geschenkte Zeit.

***********************************

Herätä keskiviikkoaamuna ilman herätyskelloa, käydä kaikessa rauhassa juoksulenkillä ja mennä kuopuksen kanssa Schönbrunnin eläintarhaan? Yhtäkkiä se on mahdollista. Ja se tuntuu aivan tavalliselta vapaapäivältä: hyvältä. Mutta että tämä on nyt mahdollista kokonaisen vuoden ajan (melkein) joka päivä, sitä en vielä tajua. Se kestää vielä.

Eilen vielä viimeinen työpäivä, käynti saattokodissa, viimeiset sähköpostit, viimeiset palaverit ja ennen kaikkea totaalisen kaoottinen työhuone. Käytin tilaisuuden tyhjentää kasoittain vanhoja kansioita, heittää säkeittäin paperia roskiin. Sananmukaisesti tyhjensin pöydän, tein tilaa sijaiselleni – ja myös itselleni. Paljon vanhaa painoa, jota kukaan ei enää tarvitse, sai vaeltaa paperinkeräykseen. Puhdistavaa myös itselleni. Ja ehdin valmiiksi vielä ajoissa ennen puoltayötä. Työhuone oli valmis ja muistin jopa poissaoloilmoituksen sähköpostiin ja puhelinvastaajaan.

Miltä minusta mahtaa tuntua ensi viikolla, kun koulut alkavat ja kaikki muut menevät töihin? Tuleeko minulle huono omatunto? Mitä tyhjä kalenteri tekee minulle? Putoanko jonkinlaiseen kuoppaan? Sen näkee sitten. Nyt nautin vain – ja ihmettelen lahjaksi saamaani aikaa.

Werbung

Veröffentlicht von Anne Tikkanen-Lippl

Finnin, in Österreich zu Hause, seit 20 Jahren glücklich verheiratet und Mutter von 2 Söhnen, Pfarrerin. Bürgerin zweier Welten und am Weg. ~~~ Suomessa syntynyt ja kasvanut, koti Itävallassa. 20 vuotta onnellisesti naimisissa ja 2 pojan äiti, pappi. Kahden maan kansalainen ja matkalla.

Kommentar verfassen

Trage deine Daten unten ein oder klicke ein Icon um dich einzuloggen:

WordPress.com-Logo

Du kommentierst mit Deinem WordPress.com-Konto. Abmelden /  Ändern )

Twitter-Bild

Du kommentierst mit Deinem Twitter-Konto. Abmelden /  Ändern )

Facebook-Foto

Du kommentierst mit Deinem Facebook-Konto. Abmelden /  Ändern )

Verbinde mit %s

%d Bloggern gefällt das: